"Vartiomme nimi on Skorpionit, ja olemme hyvin aktiivinen ja toimelias vartio. Olemme riihittäneet kolmannen ja toisen luokan ja nyt suoritamme parhaillaan ensimmäistä luokkaa, joka on tarkoitus riihittää ensi keväänä tai vähän myöhemmin. Olemme suorittaneet erilaisia taitomerkkejä ja tutustuneet luontoon vartiomme omilla retkillä. Teemme kaikkea hauskaa, ja kokouksemme ovat aina mukavia ja hauskoja. Tällä hetkellä on vartiossamme seitsemän vartiolaista ja vj:mme on Lauri 
."
Vartioomme kuuluvat (aakkosjärjestyksessä):
- Anton
- Daniel
- Felix
- Jouni
- Lauri
- Tomas
- Valtteri
- Ville
Skorpionit minivaelluksella.
Minivaellukselle lähdettiin 12.5. 2006 klo 18:00 Kolon pihalta. Paikalle olivat saapuneet Felix, Jouni, Anton, Valtteri(minä), Lauri sekä vaelluksen järjestäjä Noora.
Vaellus järjestettiin Kuhankuonolla, johon lähdimme kahdella autolla. Leirin oli tarkoitus alkaa Koirasaaren parkkipaikalta ja päättyä lähelle Suppilon kulmaa. (Matkan pituus arviolta n. 12 km.) Paikanpäällä jaoimme yhteiset tavarat ja tarvikkeet ja matka alkoi. Ensimmäisenä päivänä vaelsimme vain n. 4 km. Kun saavuimme laavulle huomasimme, että se oli jo varattu. Laavulla olijat olivat myös partiolaisia, he olivat suorittamassa ykkösluokkaa. Mutta tähän oli varauduttu ja meillä oli mukana kaksi kupolitelttaa, ei kun pystyttämään!
Teltan pystytyksen jälkeen menimme iltanuotiolle muitten partiolaisten kanssa. Ruuaksi oli makkaraa ja lihapiirakkaa. Maittavan aterian jälkeen huomasimme, että toinen kupoli oli vain kahdelle hengelle ja meitä oli kuusi ihmistä, mutta onneksi ne muut partiolaiset ottivat Nooran laavuun nukkumaan. Yö oli rauhallinen ja ainakin minä nukuin hyvin.
Aamun valjettua oli aika nousta ylös. (Se tapahtui n. klo 8.30). Aluksi aloitimme purkamalla teltat, se kävi melko nopeasti. (Sillä olemme saaneet paljon harjoitusta, kiitos eräitten PaMeKon jäsenten.) Pakkauksen jälkeen aloitimme puuron keittämisen trangialla, jossa taas kesti hieman. Puuron jälkeen pääsimme taas matkaan ja matka sujui reippaasti, kunnes puissa olleet merkkinarut yllättäen loppuivat, siitä syystä jouduimme palaamaan vähän matkaa takaisin päin lähimmälle, Ritanotkon parkkipaikalle. Ilmoitimme hakijoille uuden ”päätepysäkkimme”.
Valmistimme vielä yhden maittavan aterian trangialla. Pian olivat hakijat jo paikalla ja kotimatka voi alkaa. Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta kivaa oli! 
Valtteri, Skorpionit
Skorpionien retkillä on syntynyt erikoisia ja legendaarisia tarinoita, jotka perustuvat enemmän tai vähemmän todellisiin tapahtumiin. Tässä niistä ehkä merkittävin (joskaan ei vähäisin):
Skorpionien murkkueepos. Osa 1
Parrakas Erkki epäjumala 
Olipa kerran kaksi ihan tavallista poikaa Felix ja Valtteri ja heidän johtajansa Lauri. Eräänä päivänä, jolloin Skorpionit olivat kämpällä, päätti Lauri, että rannan läheisen nuotiopaikan istuimet pitäisi korjata. Hän käski Felixin ja Valterin mukaansa penkkejä korjaamaan kirveen kanssa. Kun kyseiselle paikalle saavuttiin, huomasivat pojat, että penkit olivat neliön muotoon asetetut tukit. ”Tukit ovat kiikkeriä ja ne on korjattava.” Lauri sanoi (Jani käski, - toim. huom).
Ja niin aloimme lyömään lovia tukkeihin, etteivät ne enää heiluisi. Kun Felix oli juuri iskemässä yhtä lovea tukkiin, huomasi hän osittain lahossa tukissa muurahaispesän. Koska pojat olivat jotain syystä jo alunperinkin huvittuneessa mielentilassa, syntyi juttu Parrakkaasta Erkki epäjumalasta.
Erkki epäjumala oli tyytymätön kiittämättömiin muurahaisiin ja iski niitä valtavalla kirveellä. Kun Erkki epäjumala oli saanut tyynnytettyä vihansa olivat muurahaiset oppineet läksynsä. Nyt muurahaiset palvovat Parrakasta Erkki epäjumalaa ja Erkki epäjumala on ainakin toistaiseksi tyytyväinen. Toivottavasti hän pyysyykin tai muurahaisille tulee hyvin kurjat oltavat.
Loppu
(No ants were harmed in the making of this story)
Skorpionien murkkueepos. Osa 2
Teräsmurkku 
Jälleen kerran olivat Skorpionit saapuneet kämpälle. Kun heillä ei enää ollut mitään tekemistä, lähtivät Jouni, Felix, Lauri ja Valtteri rantaan. Rannasta he löysivät pienen muurahaisen, joka uhosi: ”Minä olen maailman vahvin murkku!” No he ottivat sen vangiksi ja sulkivat sen -------Sensoroitu------- ja heittivät ------Sensoroitu-----. Tätä Lauri vastusti, mutta pojat eivät kuunnelleet, vaan pommittivat ------Sensoritu-----. --Sensoroitu-- upposi monta kertaa ----Sensoroitu---, mutta silti vain pojat jatkoivat sen ---Sensoroitu---.
Lopulta ---Sensoroitu--- ajautui uudestaan rantaan ja pojat nostivat sen ylös. Siellä ---K-18---, mutta kurjalta se näytti. ”Se on ----------Sensoroitu----------. Lopetetaan -----Censored-----” yksi pojista totesi ja veti puukkonsa esiin.
Lauri yritti estää, mutta poika oli jo ehtinyt -------Sensoroitu...--------. ”Katsokaa se liikkuu vieläkin!” ,yksi poika huomasi. Se tosiaan vielä liikkui. -------------K-38-----------.
Silloin pojat muistivat sadun, jossa muurahainen voitti karhun voimamittelössä, mutta se on ihan toinen tarina. Nyt pojat tietävät, että se tarina oli tosi. 
Loppu.
(Huomaa onnellinen loppu, jossa paha saa palkkansa, sekä allegoriset viittaukset kauko-idän poliittiseen tilanteeseen -toim. huom.)
Kuvan tilanne ei liity tarinaan. Ainakaan kovin paljoa.
Tai ainakaan, jos luulet takana olevia murikoita meteoriiteiksi.
Ja tulitikkuja hyvälaatuisiksi ja kestäviksi (ts. eivät katkea sytyttäessä)...
Muista palata sivullemme!!!1 Juttu jatkuu kun jaksaa!