Vaellusvarpaat vipattamaan

Kun Kolon pölyisyys alkaa rasittaa, kannattaa laittaa reppu selkään ja avata ovi!

Vaellukselle lähtemistä ei pidä arastella. On tosin yksi vaara: vaeltaminen voi aiheuttaa riippuvuutta. Oireina vaellusvarvasta alkaa vipattaa ja sormi alkaa lehteillä kalenteria. Parannuskeinoa ei ole vielä löydetty, mutta lääkkeeksi käy vähintään viikon kuuri raitista ulkoilmaa, lähdekirkasta tunturivettä, herkullisia tai hassunkurisia vaellusmuonia, pitkäkestoista fyysistä rasitusta, henkeäsalpaavia maisemia, itsensä voittamista, joka iltaista tuleen tuijottelua, sisäpiirin vitsejä, vaellustarinoita, juttuja ja legendoja.

Suunnittelu ja alkuvalmistelut

Ota huomioon

• Ketkä ovat lähdössä mukaan? Onko jollakulla erityistarpeita, kuten ruokavalio tai fyysinen rajoite.
• Minne ollaan menossa? Millaisia erityispiirteitä tai -vaatimuksia retkikohde asettaa.
• Milloin ollaan lähdössä? Millainen sää on luvassa, toimiiko joukkoliikenne, onko ruuhka-aika.
• Mistä retkialueella saa hädän hetkellä apua? Toimiiko gsm, mitkä ovat puhelinnumerot.
• Onko retkialueella palveluita? Voidaanko jättää matkavaatteet säilytykseen, onko saunaa.
• Millainen alueen paikallishistoria tai lajisto on? Onko erityisiä käyntikohteita tai bongattavia lajeja.
• Miten huomioidaan luonnonsuojelu? Kuinka vältetään luonnon kulumista, tehdään ympäristöystävällisiä valintoja.
• Kattaako partiovakuutus suunnitellun retken? Millaista lisävakuutusturvaa tarvitaan.
• Millaisia ensiapuvälineitä, rokotuksia retkialueella tarvitaan? Onko tetanus-rokote kaikilla voimassa.
• Mitkä ovat retken riskit? Mitä jos eksytään, myöhästytään kuljetuksesta, varuste menee rikki.
• Miten kuljetaan, yövytään, syödään, toimitaan? Mitä varusteita ja taitoja tarvitaan.
• Kuka hoitaa alkuvalmistelut ja hankkii varusteet? Miten työt jaetaan.
• Paljonko retki maksaa? Kuinka kustannukset katetaan.

Ennakkotehtävät

• Huoltajan lupa: alaikäisten on saatava huoltajaltaan lupa ennen retkeä.
• Maanomistajan lupa: avotulen tekemiseen ja puunottamiseen tarvitaan lupa. Retkeilyalueilla voi olla muitakin rajoituksia, jotka on hyvä selvittää jo ennen paikalle saapumista.
• Reittisuunnitelma: mietitään mikä on sopiva päivämatka ja missä aiotaan yöpyä sekä millainen reitti kuljetaan maastossa.
• Ruokalista: suunnitellaan mitä ja paljonko syödään, miten ruoka valmistetaan, miten raaka-aineet säilytetään.
• Varusteluettelo: päätetään mitä varusteita otetaan mukaan ja harjoitellaan niiden käyttöä ja huoltoa etukäteen.
• Kuljetukset: päätetään miten siirrytään retkialueelle ja takaisin kotiin.
• Lenkki: treenaus ennen vaellusta kannattaa. Käykää lenkillä, sisäänajakaa uudet jalkineet, testatkaa rinkan oikeat säädöt.
• Hankinnat: hankitaan tarvittavat muonat ja yhteiset varusteet sekä pakataan ne.
• Pakkaaminen: henkilökohtaisten varusteiden pakkaaminen. Kaikki turha kannattaa karsia pois rinkasta, jos varusteita on tarkoitus kantaa selässä. Mitä kevyempi rinkka, sitä kevyempi askel.

Reittitiedot: jonkun ei mukana olevan on tiedettävä missä olette ja milloin palaatte. Ns. lähtöilmoituksen voi jättää esim. retkialueen opastuskeskukseen tai majoituspalvelun pitäjälle. Kotiväki tai lähtöilmoituksen vastaanottaja osaa siten tehdä tarvittaessa hälytyksen, jos ette saavukaan määränpäähän. On tärkeää muistaa antaa saapumisilmoitus, jos reittisuunnitelmasta poiketaan ja saavuttekin eri paikkaan tai aikaan kuin oli tarkoitus.

Maastossa

• On tärkeää huolehtia, että perustarpeet (riittävästi ruokaa, juomaa ja unta, pysytään lämpimänä ja terveenä) tulevat tyydytetyiksi, jotta vaeltaja voi keskittyä täysin rinnoin nauttimaan maisemista, seurasta ja itse vaelluskokemuksesta.
• Koetaan kiireettömyys, rauha ja vapaus, irtaannutaan kaupungin hälinästä ja stressistä. Kuunnellaan hiljaisuutta, narisevia keloja, kohisevia koskia, solisevia puroja ja ujeltavaa tuulta.
• Normaalikuntoinen vartioikäinen patikoi noin 15 km päivässä, kunhan rinkka maltetaan pakata tarpeeksi keveäksi. Suunnistuksellisesti vaikeassa tai raskaassa maastossa 10 km:kin voi olla riittävä päivämatka. Meloen päivämatka inkkarikanootilla tuplaantuu ja kajakilla jopa kolmin/nelinkertaistuu. Hiihtäen päivämatka voi kelistä riippuen olla ladulla noin 20 km ja umpihangessa 5-10 km. Polkupyörällä sopiva päivämatka on soratietä pitkin noin 40-80 km, polulla 20-40 km ja maastossa 5-20 km.
• Ensimmäisinä päivinä matka tuntuu aina raskaimmalta, kun elimistö ei vielä ole tottunut vaellusrytmiin ja rinkan painoon. Vaellustahdista kannattaa kuitenkin pitää kiinni. Kun rinkka kevenee, niin askel etenee ja päivätaival pitenee vaelluksen loppua kohti. Usein sopiva kulkutahti on 45 min vaellusta ja 15 min taukoa.
• Jos vaeltajilla on fyysisiä eroja (ikä, koko, kunto), niin heikompien askeltahtia voi kohottaa ja vauhtihirmuja hidastaa siirtämällä yhteisten tavaroiden kantovastuuta enemmän nopeammille kulkijoille. Jokaisen vaeltajan tulee kuitenkin jaksaa kantaa omat henkilökohtaiset varusteensa.
• Joukon hitaimman paikka on ryhmän kärjessä, jolloin hän voi määrätä kulkunopeuden. Vieteriliikettä tulee välttää: jos viimeisiä joudutaan odottelemaan, niin taivallusta tulee jatkaa vasta sitten, kun hännänhuiputkin ovat saaneet pitää taukoa.

Kuljetaan peräkanaa, jotta polut eivät turhaan levene ja käytetään olemassa olevia nuotiopaikkoja aina, kun se vain on mahdollista. Pesuvesiä ei koskaan lasketa vesistöön, vaan kaadetaan ne maahan. Kaikki roskat, jotka on jaksettu tuoda paikalle, jaksetaan myös kantaa sieltä pois. Kun partiolainen poistuu leiripaikalta, niin hän jättää jälkeensä vain kaksi asiaa: kiitos ja ei mitään.

Kotitehtävät

• Sauna.
• Huolto: yhteiset varusteet pestään, kuivataan, tuuletetaan, korjataan, pakataan, varastoidaan.
• Hoiva: se varpaiden väliin ilmestynyt ja sittemmin puhjennut rakko puhdistetaan ja laastaroidaan...
• Valokuvat tulostetaan ja kirjoitetaan matkakertomus puhtaaksi.
• Muistellaan reissua, nauretaan kommelluksille, ikävöidään takaisin.