Nuotiolaulut

• Bravo bravissimo
• Hiljenee, himmenee
• Ilta pimenee
• Iltanuotiolla
• Kun Pölhö leirin pystyttää
• Ootko kulkenut sä sadepilven alla
• Puolalainen nuotiolaulu
• Terve mutsi, terve fatsi
• Tiedätkö miksi leiriläinen oon
• Tää ystävyys ei raukene

---

Bravo bravissimo

Bravo, bravo, bravissimo. Bravo, bravo, bravissimo.

Loistava esitys, yleisömenestys.

Bravo, bravo, bravissimo.

 

Hiljenee, himmenee

Hiljenee, himmenee, yössä päivän koitto uinailee.

Nouse loimuun nuotiomme, illan rauhaan iloksemme.

Kuule, laulu kajahtaa, uinuu maa, uinuu maa.

Loimuten, leimuten, anna liekin nousta lämpöisen.

Maailmassa koleassa, soihduin kirkkain loistamassa

tyttöparvi olkohon, partion, partion.

Viittoaa, viittoaa, liekit nuotiossa kohoaa

korkealle kaipuun lailla, niin myös meidän ikimailla

määränpäämme vartoaa. Kulkekaa, kulkekaa.

Yö jo saa, yö jo saa, aalto rantahan jo raukeaa.

Vaiti lintu laulurinta, katsoo yötä valoisinta.

Rauhallisna uinuaa, veet ja maa, veet ja maa.

Rukoillen, rukoillen, kädet liitämme nyt yhtehen.

Rakas Isä, taivaan Luoja, anna meille armos suoja.

Saata meitä päivittäin, ylöspäin, ylöspäin.

 

Ilta pimenee

Ilta pimenee, tulen liekkimme, tietä valaisee, vaeltamaamme.

Jalanjälkineen tämä vanha tie, maahan kaukaiseen, kaivattuhun vie.

Ristin vanhan luo, joka elämään, sovituksen tuo Hänen veressään.

Ilta pimenee, tulenliekkimme, tietä valaisee, vaeltamaamme.

(sanat: Marjatta Haapanen)

 

Iltanuotiolla

Tänne polkumme johtaa, luokse iltanuotion.

sadun piirin ken kohtaa, tuntee metsän kaipion.

Tuli räiskyy nuotiossa, savu hiljaa leijailee

ja nyt illan tummetessa, metsä meille kuiskailee.

Hämy hiipii ja saapuu taikahetki leiriyön.

Sävel kiirii ja haipuu taakse jylhän korpivyön.

Tuli räiskyy nuotiossa...

Hetki kauneinkin päättyy, tuli sammuu, hiiltyy pois.

Retki nuoruuden säilyy, kuin se unta ollut ois.

Tuli räiskyy...

(sävel ja sanat: Martti Piha)

 

Kun Pölhö leirin pystyttää

Kun Pölhö leirin pystyttää, niin samapa on tuo

jos vaikka leirin paikaksi on sattunutkin suo.

ja leiri silloin tietysti on takapajuinen,

on siivoton ja vetinen ja pahanhajuinen.

Huomenna, huomenna - näin Pölhö tuumii vetelästi vaan.

Huomenna, huomenna, tää leiri pannaan paikkaan parempaan.

On teltat kaikki kallellaan, ne nuokkuu niin kuin ois

sen Pölhön poppoon kamppeistakin kaikki ryhti pois.

On rikki kangas homeinen, mutt' siitä siellä viis.

Saa saikkaveden katon kautta kenttäpakkiin siis.

Huomenna... tuo telttareikä ehkä paikataan.

On nuotiokin tehty, jotta joka tuulispää

voi kipinää ja tuhkaa yli leirin lennättää.

ja tuli hiipii käärmeen lailla rahkaturpeeseen,

se siellä pesän kyteväisen löytää itselleen.

Huomenna... me nuotiolle paikka katsotaan.

Et varmaan tahdo Pölhö olla? - Hyvä, juttu joo.

Kas tarmo sekä siisteys on kaiken A ja O.

ja järkeä on käytettävä just ja jetsulleen.

Se Pölhö on ken kaiken aina siirtää huomiseen.

Jo tänään, jo tänään, me porukalla tässä päätetään:

Ei meistä, ei meistä, saa Pölhö toki olla yksikään.

(Mañana, sävel: Peggy Lee, Dave Barbour)

 

Ootko kulkenut sä sadepilven alla

Ootko kulkenut sä sadepilven alla, veden virratessa pitkin vaatteitas?

Ootko lyhentänyt matkaas laulamalla, onko laulu soinut eessäs, takanas?

Onko sulle tuttu ilo toveruuden, jota vaikeudet yhä voimistaa?

Ootko yhteistyöstä saanut innon uuden, joka sateessakin laulamaan sun saa?

Ootko seisonut sä yksin kesäyössä, leirin vaipuessa hiljaa nukkumaan?

Ootko huomannut sä oudon onnentunteen, silloin valtaavan sun mieles kokonaan?

Ootko tuijottanut liekkiin nuotiolla, nähnyt hiljalleen sen tuhkaan hiipuvan?

Ootko tuntenut sä uuden ajatuksen, jostain syvyyksistä sieluus nousevan?

(sävel: Paul Dresser, sanat: Kerttu Juva)

 

Puolalainen nuotiolaulu

Meill' on metsässä nuotiopiiri, missä kuusten kuiske soi.

Kipunat kohti tähtiä kiirii, lähipuutkin punervoi.

Ja me muistain sankariaikaa, sadun tenhon tunnemme taikaa,

kun laulumme yön yli kiirii j akun hongat huminoi.

Tuli leiskuen nuolevi puuta, hämy verhoo metsän, maan.

Jutut kuulemme, huudot, ei muuta, sydän syttyy tuntemaan.

Ja me muistain...

Ja kun himmenee hiipuva hiillos ja kun lankee lauha yö,

viime laulussa harras soi kiitos, Pyhän Yrjön kutsuu työ.

Ja me muistain...

 

Terve mutsi, terve fatsi

Terve mutsi, terve fatsi, täällä teidän ihmelapsi.

leirillämme saapi haista, meit' on kaksikymmentkuusi samanlaista.

Vuoderivit tuvan täyttää, rahapussi tyhjää näyttää.

Jotta lisää saisi olla, pokkapeli vei ne multa ullakolla.

Tääll' on kivaa, sen mä takaan, enkä himaan tahdo lainkaan.

Mut unta en saa, kun mull' on fiilis, että yläpetin skaiffa ei oo tiivis.

Hammaspari multa meni, iso kundi veti neniin.

Niinpä kasvot joskus muuttuu, pahoin pelkään vain ett' mutsi siitä suuttuu.

Pomon kävi huono onni, häntä pukkas itse sonni,

kun hän piiskas pikku Heikin kesken meidän hauskan metsäpaloleikin.

Skutsis liikkuu elukoita, tuvassamme muit akoita.

Eilen paukku ja naama mustu, rouvan istutukset on kuin juosten kustu.

Paras frendi päällä seisten, nielaissut on linkkuveitsen.

Nyt en muuta sitt' enää tiedä, kohta paukkuu taas ja silloin meitä viedään.

(sävel: Cornelis Vreeswijk)

 

Tiedätkö miksi leiriläinen oon

Tiedätkö miksi leiriläinen oon, telttani nostan nuoreen hongikkoon

Niin ihanaa elää on alla taivaan sinisimmän.

Bum-bum-bum

Bumbidiaidi-bumbidiaidi-bumbidiaidi-bum-bum-bum-bum

Retkeilyn, leikin, työn ja laulelun, kanssani jakaa kumppanini mun.

Niin ihanaa...

Tunnen mä lämmön rantahietikon, lintujen kuoron, nousun auringon.

Niin ihanaa...

(sanat: U-M Pasanen)

 

Tää ystävyys ei raukene / Auld Lang Syne

Tää ystävyys ei raukene, vaan kestää ainiaan.

On suuri silloin riemumme, kun jälleen kohdataan.

Tiet kauas voivat loitota, jää muistot sydämiin.

Siis vielä kiitos kaikesta ja terve näkemiin.

 

Should auld acquaintance be forgot and never brought to mind?

Should auld acquaintance be forgot and days of auld lang syne?

For auld lang syne, my dear, for auld lang syne,

we'll take a cup of kindness yet for auld lang syne.