Hartaustekstejä

Hiekkaranta

Mies näki eräänä yönä unta. Hän käveli pitkin hiekkarantaa ja näki hiekassa jalanjälkiä. Nämä jalanjäljet olivat hänen omansa. Vierellä kulki kuitenkin toisetkin jäljet.

Mies kysyikin, kenen jäljet ne olivat ja sai vastauksen: "Ne ovat minun, Jeesuksen." Mies seuraili rantaa ja huomasi, että elämän hyvinä aikoina jäljet kulkivat turvallisesti vierekkäin. Kauhukseen hän huomasi, että pahoina aikoina hiekalle olivat jääneet vain yhdet jäljet.

Mies tivasi: "Miksi elämäni vaikeina aikoina hiekassa on vain yhdet jäljet? Miksi olet hyljännyt minut silloin?" Jeesus vastasi: "Kun hiekassa on kahdet jäljet, olen kulkenut vierelläsi. Kun näet vain yhdet jäljet, silloin olen kantanut sinua."

Jeesus siis kulkee vierellämme koko elämämme ja nostaa harteilleen kun me apua tarvitsemme.

Luetaan Raamatusta "Pienoisevankeliumi": Joh. 3:16.

Hyväosaiset

Joskus tuntuu, että kaikki mättää. Kun tarkemmin ajattelee, niin meillä on asiat sittenkin aika hyvin. Kuvittele, että supistetaan maailman väestö niin, että se mahtuu pieneen kylään, jossa asuu tasan 100 asukasta. Kylässä asuu kaikenlaisia ihmisiä, samassa suhteessa kuin maapallolla tällä hetkellä. Eli siellä olisi:

57 aasialaista, 21 eurooppalaista, 14 amerikkalaista (etelä ja pohjoinen) ja 8 afrikkalaista.
52 naista ja 48 miestä.
70 ei valkoisia ja 30 valkoista.
70 ei kristittyä ja 30 kristittyä.
89 heteroseksuaalista ja 11 homoseksuaalista.
6 henkilöä omistaisi 59 % kylän omaisuudesta.
80 asuisi ala-arvoisissa asunnoissa.
70 ei osaisi lukea.
50 kärsisi aliravitsemuksesta.
1 olisi kuolemaisillaan.
1 olisi syntymässä.
1 omistaisi tietokoneen.

Jos hetken mietit huomaat varmasti, että niin sinulla kuin minullakin on aika hyvät oltavat, vai mitä?

Ajattele myös tätä! Jos sinulla on ruokaa jääkaapissa, vaatteita ylläsi, katto pääsi päällä ja paikka, missä nukkua, olet rikkaampi kuin 75% maapallon ihmisistä. Jos sinulla on rahaa pankkitilillä, rahaa kukkarossa tai vaikka vain muutama ylimääräinen kolikko pöytälaatikossasi, silloin olet yksi maailman rikkaimpia - kuulut siihen 8% joukkoon, jotka muodostavat maailman taloudellisen pintakerman. Jos heräsit tänä aamuna terveempänä kuin sairaampana, olet onnekkaampi kuin ne miljoonat ihmiset, jotka eivät selviä tästä viikosta hengissä. Jos et koskaan ole kokenut pelkoa sota-alueella, vankilan yksinäisyyttä, kidutuksen kamaluutta tai nähnyt nälkää, olet saanut enemmän kuin 500 miljoonaa muuta ihmistä maailmassa. Jos voit mennä kirkkoon tai hengelliseen kokoukseen ilman pelkoa häirinnästä, pidätyksestä tai kuolemasta, olet onnekkaampi kuin kolme miljoonaa muuta ihmistä. Jos vanhempasi elävät ja ovat edelleen naimisissa keskenään, kuulut todella harvinaisten ihmisten joukkoon. Jos kuljet pää pystyssä ja hymyilet, koska tunnet aitoa kiitollisuutta, olet ainutlaatuinen, sillä monet voisivat sen tehdä vaan eivät tee. Jos voit tarttua jotakuta kädestä, halata tai koskettaa olalle, olet niitä harvoja, jotka tarjoavat eheyttävää kosketusta. Jos luet tämän viestin, olet saanut yltäkylläisesti, sillä kaksi miljardia ihmistä maailmassa ei osaa lukea.

Ja päiväkin on alkanut jo pidentyä!

Häiriöitä lähetyksessä

Ystäväni oli kesälomamatkalla. Tämä tarkoitti sitä, että hänen täytyi istua kuusi tunti linja-autossa, mutta perillepääsy kruunaisi kaiken. Ystäväni oli ottanut mukaansa cd-soittimen, pinon laatumusiikkia ja tietty kännykän. Kännykkä häiritsi kuitenkin musiikinkuuntelua, sillä se tuotti häiriöääniä aina tasaisin väliajoin. Siispä puhelimesta virta pois ja musiikkinautinto kymppiin.

Kuitenkin siinä musiikin lomassa tuli ystäväni ajatelleeksi, että näinhän on usein ihmiselämässäkin. Hyviä asioita on liikaa tarjolla, emmekä osaa päättää mikä niistä on paras tai se oikea juuri kyseiseen elämäntilanteeseen. Joskus on tehtävä valintoja, osa vaihtoehdoista on "pistettävä kiinni", siirrettävä taka-alalle. Elämä on valintoja täynnä.

Mikä sitten on oikea valinta? Vaikea kysymys, joka ei selviä välttämättä edes pitkällisen pohdinnan jälkeen. On vain uskallettava pitää yhdestä kiinni. Aika näyttää, oliko valinta oikea.

Hyvä on myös muistaa, ettei kukaan ole valintojensa kanssa yksin. Kun elämässä tulee "lähetykseen häiriöitä", voimme kääntyä vanhempien, ystävien tai vaikkapa partiojohtajan puoleen. Puhuminen auttaa. Voimme myös esittää asiamme Jumalalle. Hän tahtoo näyttää elämällemme suunnan. Se suunta voi monesti olla aika erilainen sen kanssa, mitä olemme itse miettineet, mutta saamme kuitenkin rohkeasti luottaa siihen, että se paras ratkaisu elämäämme.

Rukous: Jumala, kiitos, että saan lähestyä sinua kaikenlaisissa asioissa. Auta minua löytämään vaikeisiinkin asioihin ratkaisuja. Anna ystäviä joiden kanssa voin jakaa elämäni. Ole kanssani jokaisena päivänä. Tänäänkin.
Aamen.

Insinöörin paras työkalu

Ystävälläni oli keikkuva pöytä. Yksi jaloista oli rikki siten, että se oli katkennut syystä tai toisesta viitisen senttiä lyhyemmäksi kuin muut kolme. Ystäväni ei ollut lähtenyt merta edemmäksi kalaan, sillä sen sijaan, että olisi käynyt ostamassa tai kenties jopa itse tehnyt uutta pöydänjalkaa, oli korjannut pöydän kunnon insinöörinä kirjan avulla.

Siellä se kirja oli, tukevasti jalan alla. Pöytä ei keikkunut yhtään, homma toimi. Hämmästyksekseni ja aluksi kauhukseni huomasin, ettei ystäväni ollutkaan käyttänyt mitä tahansa teosta puuttuvana osana. Sehän oli Raamattu!

Raamattu oli juuri sopivan kokoinen, sillä ystäväni kirjahylly ei pullistellut klassikoilla (jos Aku Ankan taskukirjaa numero 24 ei lasketa sellaiseksi). Sitä paitsi se hoiti hommansa hyvin, pöytä oli tukeva.

Kuten sanottua, kauhistuin ja tivasin ystävältäni oliko tuo arvollista pyhän kirjan käyttöä. Saatuani hämillisen vastauksen, ettei muuta kirjaa oikein ollut saatavilla, vannotin häntä korjaamaan pöydän mahdollisimman nopeasti oikealla pöydänjalalla.

Lähdettyäni ystäväni luota aloin pohtia, mikä on oikeaa Raamatun käyttöä. Onko se sitä, että asetetaan kyseinen teos kunniapaikalle kirjahyllyssä, eikä kosketakaan siihen? Alentaako pöydänjalkana olo Raamatun arvovaltaa? Tulin siihen tulokseen, että ystäväni oli sittenkin tehnyt hyvin.

Raamattu on tehty käytettäväksi. Se, että pyhä kirja lojuu hyllyssä käyttämättömänä, on sen arvolle sopimatonta. Raamatun käyttö pöydänjalkana ei ehkä ole yhtä ylevää kuin sen lukeminen kirkossa, mutta se on sen hyötykäyttöä. Siitä oli siis hyötyä ja apua ystävälleni hädän hetkellä. Mikä siis voisi itse asiassa olla parempaa käyttöä?

Käyttäkää Raamattujanne.

Kaikki hyvin

Kerran sota-aikana eräs mies lähti matkalle. Hän otti mukaansa aasin, kukon ja lyhdyn. Yön tullessa hän meni kylään etsimään itselleen yösijaa, mutta kukaan ei halunnut ottaa häntä luokseen. "Kaikki mitä Jumala tekee, on hyvin", hän tuumasi ja suuntasi kohti synkkää metsää viettääkseen yön siellä. Metsässä hän sytytti lyhdyn, mutta tuuli puhalsi sen sammuksiin. "Kaikki mitä Jumala tekee, on hyvin", hän sanoi uudestaan. Samat sanat hän sanoi jälleen, kun hän yöllä huomasi, että villieläimet olivat tappaneet hänen aasinsa ja kukkonsa.

Seuraavana aamuna mies sai tietää, että vihollispartio oli kulkenut kylän läpi ja metsän ohi hänen nukkuessaan. Jos hän olisi yöpynyt kylässä, jos aasi olisi äännähtänyt, jos kukko olisi kiekunut tai jos sotilaat olisivat nähneet valon, he olisivat varmasti surmanneet hänet. Kun nöyrä mies ajatteli, mitä oli tapahtunut, hän ylisti Jumalaa vielä kerran sanoen: "Kaikki mitä Jumala tekee, on hyvin."

Kaksi enkeliä

Kaksi enkeliä tuli matkallaan rikkaan perheen luo yöpyäkseen heidän luonaan. Perhe oli piittaamaton, ja enkelit saivat nukkua kylmässä kellarihuoneessa. Kun he olivat menossa nukkumaan vanhempi enkeli näki kolon seinässä ja korjasi sen.

Nuorempi enkeli kysyi miksi hän korjasi kolon. "Asiat eivät ole aina sellaisia, kuin luulemme niiden olevan." vastasi toinen enkeli.

Seuraavan yön enkelit yöpyivät köyhässä talossa. Kiltti isäntäväki jakoi päivällisensä heidän kanssaan, ja enkelit saivat nukkua isäntäväen vuoteessa. Kun kaikki heräsivät seuraavana aamuna talon ainoa elinkeino, ainoa lehmä makasi kuolleena niityllä. Nuorempi enkeli oli vihainen ja kysyi vanhemmalta, kuinka tämä voi sallia sellaisen tapahtuvan.

"Autoit ilkeää isäntää, mutta nämä jakoivat meidän kanssamme vähästään, ja sinä annoit heidän ainoan lehmänsä kuolla." hän sanoi.

"Asiat eivät aina ole kuin luulemme. Kun olimme kylmässä kellarissa näin, että kolossa oli kultaa, siksi korjasin kolon jottei isäntä sitä löytäisi. Köyhään taloon tuli yöllä kuoleman enkeli noutamaan talon emäntää, joten annoin lehmän hänen sijastaan." vastasi vanhempi enkeli.

Asiat eivät ole niin kuin luulemme niiden olevan. Joskus tapahtuu jotain, josta olemme onnettomia. Usko, että jokainen tapaus on omaksi eduksesi. Tulee aika jolloin saat tietää... Jotkut ihmiset tulevat nopeasti elämäämme ja katoavat yhtä nopeasti. Joistain ihmisistä tulee ystäviämme ja he jäävät pitkäksi ajaksi elämäämme. He jättävät jälkiä sydämeemme. Meistä ei enää ikinä tule entisen kaltaisia, koska opimme tuntemaan hyvän ystävän.

Eilinen on historiaa. Huominen on arvoitus. Tänään on lahja ja siksi se on nimeltään nykyisyys. Elä ja nauti jokaisesta silmänräpäyksestä. Ota pieni enkeli, ja suojele sitä. Hän suojelee sinua.
<!--[if !supportLineBreakNewLine]-->
<!--[endif]-->

Kirje ystävältä

Rakas lapsi,

Kun heräsit tänä aamuna, minä katselin sinua ja toivoin että puhuisit minulle, edes muutamalla sanalla. Toivon, että olisit kysynyt mielipidettäni tai olisi ollut mukavaa kuulla kiitos jostain hienosta asiasta, joka sinulle tapahtui eilen. Mutta sinulla oli liian kiire. Etsit sopivia vaatteita koulupäivää varten. Joten minä odotin.

Kun juoksentelit ympäri taloa valmistautuessasi koulupäivään, oletin että sinulla olisi muutama minuutti aikaa minullekin. Sinulla oli kuitenkin liian kiire.

Sait itsesi valmiiksi ja sinulla oli vartti aikaa ennen kouluun lähtöä. Ajattelin, että nyt sinä haluaisit puhua minulle. Ei, sinä soitit ystävällesi kuullaksesi viimeisimmät juorut. Katselin sinua kun menit kouluun ja odotin kärsivällisesti koko päivän. Kaiken sen kiireen keskellä sinulla ei ilmeisesti ollut aikaa minulle.

Huomasin miten ruokailussa sinä katselit ympärillesi, ehkä sinua hävetti puhua minulle ja siksi et laskenut päätäsi kiitokseen. Huomasit muutaman ystäväsi viereisessä pöydässä puhuvan minulle lyhyesti ennen syömistä, mutta sinä et sanonut minulle sanaakaan. Ei se mitään, on vielä aikaa jäljellä ja uskon ja toivon, että vielä sinä puhut minulle.

Menit kotiin, jossa sinulla oli vielä paljon tekemistä. Tehtyäsi osan läksyistä laitoit television päälle. En tiedä pidätkö TV:stä vai et, kuitenkin katsot melkein mitä tahansa ja vietät sen edessä valtavasti aikaa joka päivä. Et ajattele mitään, nautit vain ohjelmista. Odotin kärsivällisesti kun katselit TV:tä ja söit illallisen. Vieläkään et puhunut minulle.

Odotin edelleen, kun teit loput kotiläksysi. Mennessäsi nukkumaan taisit olla liian väsynyt. Sanottuasi hyvää yötä perheellesi painuit peiton alle ja nukahdit hetkessä. Ei se haittaa. Vaikka et ehkä tiedäkään, minä olen aina siellä sinua varten. Minulla on kärsivällisyyttä enemmän kuin koskaan voit aavistaa. Haluaisin opettaa sinuakin olemaan kärsivällinen. Rakastan sinua niin valtavasti, että kauan sitten jätin suurenmoisen paikan nimeltä Taivas ja tulin maanpäälle. Annoin sen kaiken pois, jotta minua voitaisiin loukata ja pilkata. Minä jopa kuolin, jottei sinun tarvitsisi ottaa paikkaani. Rakastan sinua niin valtavasti, että odotan joka päivä pientä huokausta, rukousta, ajatusta tai kiitollista paikkaa sydämmessäsi. Yksipuolinen keskustelu on vaikea.

Taas olet heräämässä. Minä odotan tuntien pelkästään rakkautta sinua kohtaan ja toivoen, että tänään löydät vähän aikaa minullekin... Siunattua päivää!

Rakkaudella,
Jeesus

Korttipakka

Tämä on vanha tositarina. Kerran sota-aikana tapahtui näin: Oli oltu pitkällä marssilla ja komppania oli tullut pieneen kaupunkiin. Seuraava päivä oli sunnuntai ja vääpeli komensi pojat kirkkoon. Kun pappi luki rukouksen. Ne, joilla oli rukouskirja, ottivat sen esiin.

Mutta yhdellä sotilaalla ei ollut muuta kuin korttipakka ja sen hän levitti eteensä kirkonpenkille. Vääpeli huomasi kortit ja sanoi: "Sotamies, kortit pois!"

Kirkonmenojen jälkeen sotamies vangittiin ja vietiin kenttäoikeuteen. Sotatuomari käski: "Perustelkaa tekonne tai rankaisen teitä kovemmin kuin ketään koskaan." Sotamies vastasi: "Herra sotatuomari! Olen ollut pitkällä marssilla melkein koko viikon, eikä minulla ole Raamattua eikä rukouskirjaa, mutta toivon, että ymmärrätte vilpittömän selvitykseni." Näin sanoen sotamies aloitti kertomuksensa.

"Katsokaas, herra sotatuomari. Kun näen ässän, muistan, että on vain yksi Jumala. Kakkosesta muistan, että Raamatussa on kaksi osaa, Vanha- ja Uusi testamentti. Kun näen kolmosen, ajattelen Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä. Kun näen nelosen, tulevat mieleeni neljä evankelistaa: Matteus, Markus, Luukas ja Johannes. Kun näen viitosen, ajattelen viittä viisasta neitsyttä, jotka laittoivat lamppunsa kuntoon. Yhteensä heitä oli kymmenen, viisi ymmärtäväistä, jotka pelastuivat ja viisi tyhmää, joilta ovi suljettiin.

Kun näen kuutosen, tulee mieleeni, että Jumala loi Taivaan ja Maan kuudessa päivässä. Kun näen seiskan, muistan, että seitsemäntenä päivänä Hän lepäsi. Kun näen kasin, ajattelen niitä kahdeksaa oikeamielistä, jotka Jumala pelasti vedenpaisumuksesta. Ne olivat Nooa, hänen vaimonsa, heidän poikansa ja poikiensa vaimot. Kun näen ysin, ajattelen spitaalisia, jotka Vapahtajamme puhdisti vaivoistaan. Yhdeksän kymmenestä ei edes kiittänyt häntä siitä. Kun näen kympin, ajattelen kymmentä käskyä, jotka Jumala antoi Moosekselle kivitauluissa.

Kun näen kuninkaan, muistan, että on vain yksi Taivasten valtakunnan kuningas, Jumala Kaikkivaltias. Ja kun näen kuningattaren, ajattelen Neitsyt Mariaa, joka on Taivasten Valtakunnan kuningatar. Sotilas on paholainen. Kun lasken yhteen korttipakan pisteet, saan 364, niitä on vain yksi vähemmän kuin on päiviä vuodessa. Maita on neljä, yhtä monta, kuin on viikkoja kuukaudessa. Kuvakortteja on yhteensä kaksitoista, yhtä monta, kuin kuukausia on vuodessa. Kussakin maassa on 13 korttia, yhtä monta, kuin on viikkoja neljäsosavuodessa.

Kuten huomaatte, herra sotatuomari, korttipakka on minulla Raamattu, almanakka ja rukouskirja."

Kylän rikkain mies

Oli kerran linnanisäntä, joka halusi koota mahdollisimman paljon omaisuutta ja rikkautta. Hän tahtoi omistaa laajoja maa-alueita asuntonsa ympärillä, jotta kukaan naapuri ei voisi häntä häiritä. Hän kierteli usein ratsain katselemassa tiluksiaan. Kerran hän tapasi vanhan kivenhakkaajan, joka kalkutteli maantiellä kiviä. Kivenhakkaaja oli tyytyväinen ja onnellinen, kun työtä riitti päivästä toiseen ja hän sai toimeentulonsa. Hän luotti Jumalaan ja taivasten valtakunta oli hänelle kaikkein rakkain.

Kehuakseen ja näytelläkseen maitaan linnan isäntä pysähtyi puhuttelemaan kivenhakkaajaa. Tervehdittyään hän virkkoi: "Katsokaapa kuinka kauniina nämä viljapeltoni lainehtivat!" "Tosiaankin", kivenhakkaaja vastasi. "Tuo pelto tuolla kuuluu kokonaan minulle", isäntä sanoi. "Vai niin." "Samoin nuo kauniit niityt tuolla alhaalla", isäntä jatkoi. "Tiedän sen", kivenhakkaaja sanoi. "Tuo metsäkin on minun. Kaikki, mikä tästä näkyy, kuuluu minulle", isäntä kehui.

"Niinpä, niin. Kuuluuko teille myös tuo tuolla ylhäällä?", kysyi kivenhakkaaja. "Mitä tarkoitatte?" "Kuuluuko tuo kaunis taivaskin teille?", kivenhakkaaja selvensi. "Eipä tietenkään", vastasi linnanisäntä. "Mutta se kuuluu minulle", sanoi kivenhakkaaja. Linnanisäntä ajaa karautti ylpeänä pois ja vanha kivenhakkaaja jäi jatkamaan työtään.

Yöllä linnanisäntä näki outoa unta: kylän rikkaimman miehen oli kuoltava. Hän havahtui kauhistuen hereille. Pelästyneenä hän ajatteli, että uni koski häntä, mutta nukahti sitten uudelleen. Aamulla avatessaan ikkunansa hän sai kuulla, että vanha kivenhakkaaja oli yöllä äkkiä kuollut. Hän siis oli kylän rikkain mies. Miten hän olikaan sanonut taivaasta? Se kuului hänelle.

Luottamus

Eräällä retkellä ennen nukkumaanmenoa pieni tyttö tuli nykäisemään johtajaa hihasta ja kysyi, että voisiko hän mennä rantaan vilkuttamaan isälleen, kun tämä menee ruotsinlaivalla ohi. Pienen kiistelyn jälkeen johtaja suostui ja koko ryhmä lähti yhdessä alas rannalle, eihän tyttöä nyt yksinkään voinut pimeälle rannalle päästää. Laivaa ei näkynyt, odoteltiin ja katsottiin vähän säälivästi pientä tyttöä. Vaikka laiva tulisikin, niin eihän sieltä kaukaa mitenkään näkyisi kenenkään vilkutusta, vaikka väylä aika läheltä Kämpän rantaa kulkeekin.

Oli ihan pimeää. Odoteltiin ja ajateltiin jo lähteä pois, kun laiva vihdoin ilmestyi näkyviin. Silloin pieni tyttö otti taskustaan taskulampun ja alkoi tuikuttaa sillä kohti laivaa. Laiva tuli lähemmäs. Ajateltiin jo lähteä takaisin Kämpälle, eihän tyttö mitenkään voinut erottaa isän vilkutusta kannelta. Tyttö oli kuitenkin sitkeä ja jatkoi tuikuttamista. Yhtäkkiä laivan suuret valonheittäjät syttyivät palamaan ja seisoimme kirkkaassa valokeilassa. Valot sammuivat ja laiva meni menojaan. Olimme aivan ällikällä lyötyjä. Kun hiljaisina nousimme polkua pitkin Kämpälle, joku vihdoin kysyi tytöltä: "Miten ihmeessä sun isä voi nähdä sun vilkutuksen ja miten ihmeessä se sai noi valot päälle?"

Pieni tyttö vastasi hymyillen: "No se lupas. Mun isä on ton laivan kapteeni ja se lupas!"

Rukous: Jospa mekin voisimme oppia luottamaan, että Isä on luvannut, että hän kyllä kuulee. Vaikka meidän äänemme olisi kuinka pieni tahansa - huuto tai kuiskaus - niin hän kuulee ja vastaa. Sillä hän on meidän Isä ja hän rakastaa meitä.

Metsän kaikuja

Maailmassa olisi hyvä muistaa eräs vanha kansanviisaus: "Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan." Tämä ei tarkoita sitä, että tulisi olla hiljaa. Se pikemminkin kehottaa varautumaan vastaukseen, joka on kysymyksen mukainen.

Ajatellaanpa että sanoisin ystävälleni jotain hänen vaatemaustaan. Olkoonkin, että hänen päällään oleva värien sekamelska ja leikkauksien riitasoinnut suorastaan sattuisivat silmiini, ei silti olisi kovinkaan viisasta huomauttaa moisesta. Vastaus koskettelisi varmaankin omaa makuani tai kenties jotain muuta epäkohtaa itsessäni. Ystäväni ei sanoisi minulle välttämättä koko päivänä mitään samansuuntaista, ellen olisi töksäyttänyt mielipidettäni julki.

Enkö siis saisi olla rehellinen? Toki saan, mutta joskus kannattaa jättää sanomatta epärehellisyyden uhallakin joitain totuuksia, joiden tietää loukkaavan. Jos kuitenkin sanoo mielipiteensä, täytyy osata ja ennen kaikkea pystyä varautumaan takaisin lentävään puukkoon. Etenkään ystäviä ei pidä aliarvioida siinä mielessä, että esimerkiksi vain naureskelisi partaansa ajatellessaan heistä sopimattomia.

Juuri tästä on osiltaan kysymys Jeesuksen kehotuksessa: "Tehkää lähimmäisellenne niin, kuin toivoisitte itsellennekin tehtävän." Sen voi kääntää aivan hyvin: "Lähimmäisenne tekevät teille niin, kuin te teette heille."

R-kortti

Uno-peli on varmaan useimmille tuttu. Pelissähän on numerokorttien lisäksi myös muutamia erikoiskortteja. On nostokortteja (+2), värinvaihtokortteja (Wild), viereisen pelaajan ylihyppäyskortteja (Skip) ja suunnanvaihtokortti (R). Kortin R-kirjain tulee englanninkielen sanasta Reverse, joka tarkoittaa peruuttamista. Osassa korteissa voi olla tuon R:n tilalla suunnanvaihdosta merkitsevät nuolet. Tuo R-kortti on peliin mukavaa vaihtelua tuova kortti. Mikäli viereinen pelikaverisi aikoo laittaa viimeisen kortin pöytään, voit pitkittää peliä kääntämällä suunnan hänestä poispäin, tai jos et voi laittaa peliin muuta, pelastaa tuo kortti tilanteesta.

Elämässä joutuu myös joskus käyttämään peruutuskorttia. Mikäli olemme tehneet jotain sopimatonta lähimmäisellemme, joudumme korjaamaan tilanteen pyytämällä heiltä anteeksi. Joskus myös osaamme jättää tekemättä lupaamamme tehtävän, silloin on parasta palata takaisin ja tehdä se, niin asiat ovat taas kunnossa.

Anteeksipyyntö on kuin Unon R-kortti. Peruutamme uudestaan ohimenneeseen tilanteeseen ja päätämme korjata asian. Onneksi meillä on tämä mahdollisuus, niin meidän ei tarvitse murehtia tekemiämme virheitä. Jumala on antanut meille korjaamisen mahdollisuuden anteeksi-sanan avulla.

Muistetaan käyttää tuota pientä sanaa aina kun siihen on aihetta.

Turvavyö

Suomessa on autoilijoilla turvavyöpakko. Tämä koskee kaikkia autossa olevia. Siis jos poliisi pysäyttää, niin turvavyöt tulee olla kiinni jokaisella. Moni ajattelee, että turvavyö on turha. No onhan se silloin, kun kaikki menee niin kuin pitääkin, eli ei satu onnettomuutta. Mutta mitä sitten kun tapahtuu? Eikö olisikin mukava, että turvavyö olisi kiinni?

Usko on kuin turvavyö. Se on näennäisen turha asia, silloin kun ei ole mitään hätää. Kuitenkin kaikki varmaankin myöntävät sen, ettei turvavyön kiinnipitäminen varsinaisesti haittaa mitään, itse asiassa sehän on aika hyvä pitää kiinni ihan varmuuden vuoksi. Eihän sitä tiedä mitä sattuu minuutin sisällä.

Aivan kuin turvavyö, uskokin pelastaa vain, jos se on kiinni. Uskon tapauksessa se tarkoittaa, että pitää uskoa rehellisesti ja aivan oikeasti. Pitää vain uskaltaa uskoa. Eikä se niin suuri haittakaan ole...

Tämä polku yhteinen

Katsotaan yhdessä aurinkoon sokaistumatta. Poljetaan yhdessä pyörillä niin lujaa, etteivät varjot saa meitä kiinni. Pidetään yhdessä niin tiukasti ilmpalloista kiinni, että rystyset menevät valkoisiksi. Astutaan yhdessä kevään jälkeen mereen, missä jääpalat vielä nukkuvat. katsotaan yhdessä kaikki Tähtiensodat putkeen, eikä nukahdeta kertaakaan. Syödään niin paljon suklaata ja jäätelöä, ettei mikään murhe pääse niiden läpi. Juostaan kovaa vastatuuleen, että kaikki huomaavat meidän elävän. Pelataan Monopolia kellon ympäri, ettemme enää erota mitkä rahoista ovat sinun ja mitkä minun. Lauletaan Ultra Brata niin kovaa, että meidän hennot kätemme suojelevat toisiamme pimeältä. Kävellään tätä röpelöistä, mutkaista, kumpuista ja ennen kaikkea arvaamatonta tietä yhdessä, rakas ystäväni.

Vedenpaisumus

Oli mies. Mies asusteli mukavassa kaksikerroksisessa omakotitalossaan ilmeisesti kohtuullisen lähellä jonkinlaista vesialuetta. Yhtenä päivänä alkoi tulvia.

Vesi nousi myös miehen taloa kohti. Veden eteenhän laitetaan säkkejä, ohjailemaan vesimassoja. Muutama mies tuli niitä laittamaan tämänkin miehen talon eteen ettei se peittyisi veteen. He sanoivat miehelle: "Ei tästä mitään tuu, vesi nousee ja ihan takuulla peittää sunkin talos, tule meidän kanssa turvaan." Mutta mies ei suostunut, sanoi vain että: "Ei mulla mitään hätää oo, kyllä Jumala pelastaa." Niinpä toiset lähtivät eteenpäin.

Vesi nousi. Miehen oli mentävä taloonsa ja suljettava ovi. Kohta vesi olikin jo melkein ikkunoiden tasalla, ja kai siellä alkoi lattiakin vähän kastua, muttei mitenkään vaarallisesti. Tuli miehiä veneellä, ja mies meni ikkunaan katsomaan. He pyysivät miestä veneeseen, perustellen: "muuten sä hukut tänne kun vesi vaan nousee".

No, mies kieltäytyi ja perusteli: "kyllä Jumala minut pelastaa". Vesi vain nousi. Kohta sitä oli talossa sisälläkin niin paljon että miehen piti nousta yläkertaan. Sieltä hän parvekkeelta katseli kun ympärillä alkoi käydä myrsky niin kovaa, ettei veneelläkään enää päässyt kulkemaan. Yhtäkkiä siinä yläpuolella oli helikopteri, ja sieltä laskettiin mies köydellä. Mies sanoi: "me tultiin hakemaan sua kun oot täällä myrskyn vankina, tule mukaan niin me viedään sut turvaan." Mutta miespä ei suostunut, vaan vetosi yhä siihen että "kyllä Jumala minut sitten pelastaa jos hätä tulee, minä odotan." Ei auttanut helikopterin kuin lähteä eteenpäin pelastamaan muita.

No sitten vesi vaan nousi ja nousi ja lopulta mies hukkui. Päästyään Taivaaseen hän kysyi Jumalalta: "Mikset Sinä minua pelastanut, vaikka minä niin kovasti Sinuun luotin?" Jumala vastasi: "Mutta minähän yritin, lähetin ne miehet ja veneen ja helikopterinkin, mutta sinä et ottanut minun apuani vastaan."